Tekoäly on erinomainen apulainen, mutta huono vallankäyttäjä
Tekoäly on helpottanut työtäni enemmän kuin yksikään uusi työväline pitkään aikaan. Samalla se on saanut minut pohtimaan yhä useammin, missä kulkee avustamisen ja päätösvallan raja.
Digitalisaatio ja automaatio ovat olleet osa omaa yrittäjyyttäni jo 2000-luvun alusta lähtien. Siksi en näe tekoälyä kokonaan uutena ilmiönä, vaan jatkumona kehitykselle, jossa tietoa käsitellään tehokkaammin, manuaalista työtä vähennetään ja liiketoiminnan päätöksiä tuetaan paremmalla datalla.
Tekoäly tuo tähän jatkumoon kuitenkin uuden ulottuvuuden. Se ei vain suorita ennalta määriteltyjä vaiheita, vaan tuottaa ehdotuksia, tulkitsee tietoa ja muotoilee vaihtoehtoja. Juuri siksi sen mahdollisuudet ovat suuret, mutta niin on myös tarve määritellä vastuut tarkasti.
Tekoälyn käyttäminen on eri asia kuin sen liittäminen yrityksen prosesseihin
Tekoälyn käyttö yleistyy nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan 41 prosenttia 16–89-vuotiaista oli käyttänyt generatiivista tekoälyä hyödyntäviä palveluita vuoden 2025 tutkimusta edeltäneiden kolmen kuukauden aikana. Tiedonhaku oli yleisin käyttötarkoitus, ja tekstin tuottamiseen tai parantamiseen tekoälyä oli käyttänyt neljännes väestöstä.
Yrityksistä 38 prosenttia käytti tekoälyteknologioita keväällä 2025. Käytön ja hallitun käyttöönoton välillä oli silti selvä ero: vain 15 prosenttia yrityksistä oli dokumentoinut tekoälyyn liittyviä ohjeita, käytäntöjä tai toimintatapoja. Pienimmistä, 10–19 henkilöä työllistävistä yrityksistä tällaisia käytäntöjä oli dokumentoinut vain kahdeksan prosenttia.
Nämä luvut kuvaavat mielestäni hyvin tämänhetkistä tilannetta. Tekoälyä käytetään jo paljon yksittäisissä työtehtävissä, mutta sen järjestelmällinen rakentaminen osaksi yrityksen prosesseja, päätöksentekoa ja johtamista on aivan toinen vaihe.
Keskustelubotin käyttäminen tekstin luonnosteluun ei vielä tarkoita tekoälytransformaatiota. Todellinen muutos alkaa, kun yrityksessä tunnistetaan:
missä prosessissa tekoälystä olisi todellista hyötyä
mitä tietoa ratkaisu tarvitsee
kuka omistaa käytettävän datan
miten tulosten laatu tarkistetaan
kuka hyväksyy ehdotukset
missä tilanteissa päätös kuuluu aina ihmiselle.
Oivasta apulaisesta on paljon käytännön hyötyä
Omassa työssäni hyödynnän tekoälyä erityisesti tiedon hakemisessa, analysoimisessa, koostamisessa ja jäsentämisessä. Se auttaa valmistamaan kokouksia, vertailemaan vaihtoehtoja, rakentamaan suunnitelmia ja muotoilemaan laajoista aineistoista ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Ripeän toiminnan ihmisenä olen tuntenut suoranaista helpotusta siitä, ettei jokaista taulukkoa, analyysipohjaa, esityslistaa tai projektisuunnitelmaa tarvitse enää aloittaa tyhjästä.
Suhtaudun tekoälyyn kuin taitavaan apulaiseen. Se voi tuottaa erittäin hyviä tuloksia, kun sille kuvataan oikea ongelma, annetaan riittävä tausta-aineisto ja määritellään selkeästi, millaista lopputulosta tavoitellaan.
Tämä ei kuitenkaan vähennä ihmisen asiantuntemuksen merkitystä. Päinvastoin. Mitä enemmän tekoäly pystyy tuottamaan vastauksia, sitä tärkeämmäksi tulee kyky:
tunnistaa oikea liiketoimintaongelma
muotoilla ongelma ymmärrettävästi
arvioida lähteiden ja datan laatua
tarkistaa tuotettujen päätelmien paikkansapitävyys
sovittaa ehdotukset yrityksen todellisiin olosuhteisiin
tehdä lopullinen päätös.
Oma työni sijoittuu usein juuri liiketoiminnan arjen sekä ohjelmistojen ja digitaalisten ratkaisujen rajapintaan. Näen tehtäväkseni tulkita todellinen kehittämistarve ja muotoilla siitä kokonaisuus, jota voidaan ratkaista teknologian avulla.
Teknologia ei saa määritellä ongelmaa vain siksi, että jokin ratkaisu sattuu olemaan saatavilla.
Minua kiinnostavat enemmän paremmat prosessit kuin sisältötehtailu
Kun kouluttauduin muutama vuosi sitten lisää tekoälyn hyödyntämiseen, suuri osa esimerkeistä liittyi digitaaliseen markkinointiin ja sisällöntuotantoon. Mahdollisuudet olivat vaikuttavia. Tekoälyllä voitiin tuottaa tekstiä, kuvia ja videoita yhä nopeammin. Samalla aloin pohtia, haluanko itse rakentaa osaamistani juuri nopean sisältötuotannon ympärille.
Päätin suunnata entistä vahvemmin valmistavan teollisuuden ja B2B-liiketoiminnan kehittämiseen, joista minulla oli jo ennestään kokemusta.
Valinta tuntuu edelleen oikealta. Teollisuuden tekoälysovellukset eivät ehkä aina näy kuluttajille, mutta niillä voidaan saavuttaa merkittäviä ja mitattavia hyötyjä. Kiinnostavimmat käyttökohteet liittyvät mielestäni esimerkiksi:
myynnin ja hankinnan tietojen käsittelyyn
dokumenttien ja tuotetietojen analysointiin
datan laadun parantamiseen
vaihtoehtojen vertailuun
tuotannon suunnitteluun ja optimointiin
päästölaskentaan
vastuullisuustiedon tuottamiseen asiakkaille
strategian toimeenpanon seurantaan.
Näissä käyttökohteissa tekoäly tukee päätöksentekoa ilman, että päätösvalta siirtyy pois ihmisiltä. Tämä on minusta paljon kiinnostavampi näkökulma kuin kysymys siitä, kuinka monta julkaisua tekoälyllä voidaan tuottaa päivässä. Tekoälyn suurin arvo ei välttämättä synny sisällön määrän kasvattamisesta. Se voi syntyä paremmista prosesseista, laadukkaammasta tiedosta ja harkitummista päätöksistä.
Tekoäly voi yhdistää vastuullisuuden osaksi liiketoiminnan arkea
Tekoälyn mahdollisuudet vastuullisuustyössä ovat alkaneet kiinnostaa minua erityisen paljon. Vastuullisuus nähdään yrityksissä edelleen helposti erillisenä raportointiprojektina. Mielestäni se kannattaa kytkeä samoihin prosesseihin, joissa päätetään hankinnoista, materiaaleista, tuotannosta, hinnoittelusta ja asiakasraportoinnista.
Omassa kehitystyössäni lähtökohtana on ollut siirtyminen yritystason päästölaskennasta kohti tuotekohtaista vastuullisuusdataa. Tavoitteena ei ole tuottaa vain vuosittaista raporttia, vaan rakentaa vastuullisuustieto osaksi normaalia tiedonkulkua, päätöksentekoa ja asiakaspalvelua.
Tekoäly voi auttaa esimerkiksi:
tunnistamaan päästötietoja erilaisista toimittajadokumenteista
luokittelemaan materiaaleja
havaitsemaan puuttuvia yksiköitä tai ristiriitaisia arvoja
vertailemaan materiaalien ja toimittajien vaihtoehtoja
tunnistamaan poikkeamia laskentadatassa
arvioimaan hukan, energiankulutuksen ja materiaalivalintojen vaikutuksia
koostamaan hyväksytystä datasta asiakasraportteja.
Keskeinen periaate on kuitenkin tämä: tekoäly voi tunnistaa, vertailla ja valmistella, mutta epävarmat tapaukset pitää nostaa ihmisen tarkistettaviksi. Asiakkaille julkaistavan tiedon tulee perustua hallittuun ja hyväksyttyyn tietolähteeseen, eikä tekoälyn ehdotusta pidä hyväksyä automaattisesti osaksi laskentaa.
Tekoälystä voi siis olla merkittävää hyötyä sekä päästöjen että kustannusten vähentämisessä. Samalla asiakkaat voivat saada parempaa tietoa hankkimiensa tuotteiden hiilijalanjäljestä.
Juuri tällaisissa käyttökohteissa vastuullisuus, digitalisaatio ja liiketoiminnan kehittäminen eivät ole erillisiä hankkeita. Ne tukevat toisiaan.
Kun hyödyllisen tiedon määrä alkaa kuormittaa
Tekoäly voi nopeuttaa työskentelyä, mutta se ei automaattisesti kevennä asiantuntijan ajattelua. Olen huomannut itsessäni ilmiön, jota kutsutaan puhekielessä brain fryksi. Tekoälyn avulla pystyn käsittelemään lyhyessä ajassa enemmän tietoa kuin ennen. Saan uusia vaihtoehtoja, näkökulmia, lähteitä ja jatkokysymyksiä lähes rajattomasti.
Haasteeksi ei silloin muodostu tiedon puute, vaan sen määrä.
Vaikka tekoäly auttaa tietojen koostamisessa, ihmisen pitää edelleen:
suhteuttaa tulokset tavoitteisiin
tunnistaa olennaiset asiat
arvioida ristiriitaisia lähteitä
tehdä valintoja
ymmärtää seuraukset
päättää, milloin analyysiä on riittävästi.
Tekoäly voi siis vähentää mekaanista työtä ja samalla kasvattaa päätöksenteon kognitiivista kuormaa. Jos jokainen vastaus avaa viisi uutta mahdollista selvityssuuntaa, tehokkuus voi muuttua uudenlaiseksi ylikuormitukseksi.
Siksi tekoälyn käytössä tarvitaan teknisten taitojen lisäksi rajaamista, priorisointia ja kykyä lopettaa tiedon kerääminen oikeassa kohdassa.
Päätös ilman mahdollisuutta tulla kuulluksi
Tekoälyn vallankäyttö konkretisoitui minulle henkilökohtaisella tasolla, kun lähes 20 vuotta käytössä ollut Facebook-tilini kaapattiin. Reagoin nopeasti saamiini varoituksiin ja tein palvelun pyytämät toimenpiteet. Siitä huolimatta tili suljettiin. Minulle ilmoitettiin, että päätös oli tarkistettu eikä uutta käsittelyä voinut pyytää.
En saanut tietää, mitä tilillä oli tapahtunut, mihin ratkaisu perustui tai miten voisin osoittaa, etten itse ollut väärinkäytön takana. Käytännössä en myöskään löytänyt ihmistä, jonka kanssa tilanteen olisi voinut selvittää. Some-tilin menettäminen ei ole yhteiskunnan vakavimpia ongelmia. Kokemus oli silti havainnollinen: järjestelmä teki päätöksen, päätös vaikutti ihmiseen, mutta kukaan ei ollut tavoitettavissa kantamaan vastuuta päätöksestä.
Siitä syntyi paljon suurempi kysymys. Mitä tapahtuu, jos vastaavaa mallia sovelletaan tulevaisuudessa toimeentuloon, verotukseen, vakuutuksiin, luottopäätöksiin tai muihin ihmisen elämään merkittävästi vaikuttaviin ratkaisuihin?
Vakavin riski ei välttämättä ala dramaattisesta hallinnan menetyksestä
Ylen artikkelissa Kolme uhkakuvaa: näin tekoäly tuhoaisi meidät käsitellään tekoälyn väärinkäyttöä, tekoälyvetoista suurvaltakonfliktia sekä mahdollisuutta, että tekoälyn kehitys karkaisi ihmisen hallinnasta. Artikkelissa haastatellut asiantuntijat ovat eri mieltä pahimpien riskien todennäköisyydestä, mutta ihmisen tekoälylle antama autonomia ja toimivalta nousevat olennaiseksi kysymykseksi.
Nämä ovat suuria ja tärkeitä uhkakuvia. Minulle välittömämpi riski on kuitenkin arkisempi. Tehokkuutta tavoiteltaessa annamme järjestelmille vähitellen enemmän päätösvaltaa. Prosessista poistetaan ihminen ensin yksinkertaisissa tapauksissa. Seuraavaksi automatisoidaan käsittely, hyväksyntä ja toimeenpano. Lopulta kukaan ei ehkä enää ymmärrä kokonaisuutta tai tunne henkilökohtaista vastuuta lopputuloksesta.
Hallinnan menetys ei välttämättä ala dramaattisesta hetkestä, jolloin tekoäly päättää toimia ihmistä vastaan. Se voi alkaa siitä, että ihminen luovuttaa harkintaansa pois pala palalta.
Missä ihmisen pitää säilyttää vastuu?
En ajattele, että tekoälyä pitäisi käyttää varovaisesti siksi, että kaikkea uutta tulisi pelätä.
Päinvastoin. Yritysten kannattaa kokeilla tekoälyä rohkeasti ja systemaattisesti. Erityisesti pk-yrityksissä sillä voidaan paikata resurssipulaa, vähentää manuaalista työtä ja tuoda käyttöön analyysikyvykkyyttä, johon ei muuten olisi mahdollisuutta.
Rohkea käyttöönotto tarvitsee kuitenkin rinnalleen selkeät rajat.
Itse pitäisin seuraavia periaatteita hyvänä lähtökohtana:
Tekoälyn tehtävä määritellään tarkasti. Sen pitää ratkaista todellinen liiketoimintaongelma, ei vain osoittaa, että yritys käyttää tekoälyä.
Käytetyn datan lähde ja omistajuus tunnetaan. Huonosta tai väärin rajatusta datasta ei synny luotettavaa päätöksentekoa.
Tekoälyn ehdotus erotetaan hyväksytystä päätöksestä. Ehdotus voi nopeuttaa työtä, mutta hyväksynnällä pitää olla nimetty omistaja.
Merkittävistä päätöksistä voi pyytää ihmisen tekemän uudelleenarvioinnin.
Järjestelmän käyttö ja vastuut dokumentoidaan. Erityisesti pienissä yrityksissä tekoälyn käyttö ei saisi jäädä yksittäisten työntekijöiden hiljaiseksi toimintatavaksi.
Automatisoinnin hyötyä mitataan laadulla, ajansäästöllä ja paremmalla päätöksenteolla, ei vain tuotettujen sisältöjen tai käsiteltyjen tapausten määrällä.
Omassa vastuullisuuden ja tekoälyn kehityspolussani tekoälyn tuottamaa ajansäästöä ja päätösten laatua on tarkoitus seurata piloteittain. Samalla tiedon omistajuudet ja hyväksyntäprosessi on määriteltävä ennen laajempaa automaatiota.
Tekoälyn kannattaa vähentää mekaanista työtä, ei ihmisen vastuuta
Tekoäly on jo muuttanut tapaani työskennellä. Se auttaa minua käsittelemään tietoa, tunnistamaan vaihtoehtoja ja rakentamaan kokonaisuuksia nopeammin kuin ennen.
Olen siitä aidosti innostunut. Erityisen kiinnostavina pidän ratkaisuja, joilla voidaan kehittää teollisuuden prosesseja, parantaa datan laatua, vähentää päästöjä ja kustannuksia sekä tuottaa asiakkaille läpinäkyvämpää tietoa.
Samaan aikaan olen vakuuttunut siitä, ettei tekoälyn käyttöönottoa pidä arvioida vain sen perusteella, mitä teknologia pystyy tekemään.
On kysyttävä myös:
Mitä sen kannattaa tehdä?
Millä tiedolla?
Kenen tavoitteiden pohjalta?
Kuka tarkistaa lopputuloksen?
Kuka kantaa vastuun?
Voiko päätöksen kohteena oleva ihminen tulla kuulluksi?
Tekoäly on erinomainen apulainen silloin, kun ihminen määrittelee tavoitteen, arvioi lopputuloksen ja kantaa vastuun.
Vallankäyttäjänä se on huono juuri siksi, ettei järjestelmä itsessään kanna vastuuta päätöstensä seurauksista.
Tekoälyn kannattaa vähentää ihmisen mekaanista työtä, ei ihmisen vastuuta.
Mistä tekoälyn kehityksestä sinä olet juuri nyt kaikkein innostunein? Entä missä haluaisit ehdottomasti säilyttää ihmisen tekemän arvioinnin ja päätösvallan?
Comments